keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Part 1 - Intro

Lähtökohtana tällä blogille ovat kaksi haastamista; ystäväni Daniel haastoi minut kirjoittamaan ja nyt päätin oikeasti haastaa itseäni tekemällä sen. Haastavana näen tämän korkeintaan siksi, että välillä koen elämäntilanteessani olevan liikaakin tekemättömiä asioita, puhumattakaan että saisin jotain ylimääräistä aikaan. Toisaalta, päiväkirjaa olen kirjoittanut jo vuoden päivät, mutta koen tämän blogin luonteeltaan aivan erilaiseksi.

Mitä teidän pitäisi sitten tietää minusta ihmisenä? En aio esitellä itseäni, ja onkin melkein harmi, että monet minut jo tuntevat. Ainoa asia millä koen täällä olevan väliä on ajatusmaailmani, eikä se miltä ulkoiselta olemukseltani vaikutan tai näytän. Harmi ettemme ole vielä niin ammattilaisia, että voisimme pohdiskella elämän suurimpia kysymyksiä nimettöminä. Kuinka moni väittää pystyvänsä tarkastelemaan kirjoituksia puolueettomasti, kun samaan aikaan tietää kuka kyseisen tekstin on tuottanut?
     Lähtötietoina kuitenkin kerron itsestäni, että olen varsin liberaali, hetkessä elävä ja myös varsin fiilispohjainen ihmisenä, en pelkää näyttää tunteitani. Itsekeskeisyys on myös yksi “tavaramerkeistäni“; minua kiinnostaa lähinnä asiat joilla on oikeasti vaikutusta minun ja lähimmäisteni elämään. Minua on “syytetty“ myös perfektionismistä, teen asiat mahdollisimman hyvin, tai jätän tekemättä kokonaan. Pyrin haastamaan itseäni jatkuvasti, siitä elämässä on mielestäni muutenkin kyse.
     Arjessa yritän olla varsin maanläheinen ihminen ja keskittyä olennaiseen, mutta elämän menon pohdiskelu on mielestäni varsin mielenkiintoista. Tässä taitaakin piillä pieni ristiriita, mutta ehkä juuri tästä syystä puran vaivaavat aiheet tänne kaikkien ihmeteltäväksi. Koen myös olevani vahva ihmisenä. Tulevien poittien tarkoituksena ei ole nostaa omaa egoani tai etsiä itseäni ihmisenä, se on jo takana päin.
     Blogin nimi Ambient Pressure lähtee suoranaisesti siitä kuinka paljon erilaisia ulkoisia tekijöitä ja houkutuksia vallitsee nykyään häiritsemässä toimintaamme. Keskitytään moneen asiaan ja aika suorastaan vilisee huomaamattomasti ohitsemme, lopputuloksena tekemättömyys. Tunnistatko itsesi? Myönnän, minä ainakin.
     Tiedättekö ne asiat, jotka tekisi mieli joskus huutaa suoraan päin muiden naamaa? Tällasia henkilökohtaisesti häiritseviä pointteja ihmisten käyttäytymisestä ja muusta toiminnasta tulen pohdiskelemaan. Kun en kerran niitä pysty kaikille jakamaan muuten, ikäänkuin puran turhautuneisuuteni tänne. Puhuttaessa suoraan, aikomuksenani olisi vaikuttaa lukijoihin niin että he omaksuisivat minun mielipiteen sekä näkemykseni näistä epäkohdista. Hyvä keskustelu lähtee kuitenkin muiden kuuntelemisesta; olen avoin kunhan tuot mielipiteesi esille. Muut asiat, joista haluisin käydä rakentavaa keskustelua liittyvät niin politiikkaan, nyky-yhteiskuntaan kuin ajankohtaisiin tapahtumiinkin. Keskustelu on suotavaa ja toivon, että saamme yhdessä kavereideni kanssa aikaan täysin hulvattomia pohdiskeluja - pointteja unohtamatta.
  
Juolahtipa mieleeni.. Taidan haastaa itse yhden kaverini, jonka kanssa olen käynyt lukemattomia hyviä keskusteluita, pohdiskelemaan kanssani. Katsotaan tarttuuko hän haasteeseen.

Allekirjoittaneen fiilikset näin esipuheen lopussa ovat varsin odottavat ja helpottuneet; aloittamisen vaikeus on selätetty. Onko jatkaminen kuitenkaan aloittamista helpompaa vai onko niiden välillä edes eroa? Vaikuttaako siihen aloituksen onnistuneisuus? Kerro sinä. Tai no, kohtahan minä sen itse varmasti koen.

- Dan